Tervetuloa Suomeen Minerva
Syyskuun puolivälissä kävimme hakemassa Ruotsista nätin sinitabbynaamio tytön Gulledej’s Minerva. Minni on ensimmäinen tuontikissani ja on mukavaa saada hänen sukutaulunsa käyttööni. Aika näyttää kuinka tyttö kehittyy ja terveys on kohdallaan sekä luonne. Ainakin parin ensimmäisen päivän jälkeen huomaan, että pentu on varsin ihmisläheinen ja kehrää herkästi. Meidän muita kissoja hän nyt vielä arastelee, olihan vastassa iso joukko ”neniä”. Pikkuhiljaa totutellaan yhteiseloon. Suurkiitokset Annica Petersen! (Big thanks to Annica!).
Syyskuussa oli myös PIROKin näyttely. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin ns. kaksi serttiä yhtenä päivänä – mallia. Tunnelmat jäi varsin mukaviksi ja näyttely kokonaisuutena taisi onnistua yli odotusten! Olin ilmoittanut Ruusun, ensimmäistä kertaa kastraattiluokkaan. Valitettavasti tuli (taas) todettua, ettei näyttelyt todellakaan ole Ruusun juttu. Vaikka kissa on kotona aivan ihana ja rohkea, ei Ruusu sitä näyttelyissä ole ollenkaan, vaan oikeastaan pelkää aika paljon. Olen siis päättänyt, ettei Ruusua viedä näyttelyihin. Sinänsä harmi, koska tuomarit pitivät Ruususta paljon ja taas pudottiin loppupeleistä pois käytöksen vuoksi. Kaksi CAP’pia kainaloon jäi, muistoksi viimeisestä näyttelystä
Myös sijoituskodissa asuva Annmark Chichi oli näyttelyssä pentuluokassa tuloksena 2x EX1. Chichi on semmoisessa ”venymisiässä”, korvat on suuret, kroppa pitkä ja päässä on enemmän pituutta kuin pyöreyttä. Mutta vankka ja ehkä melko isokoinenkin tytöstä saattaa kasvaa. Koska Chichi asuu sijoituskodissa ja koti ei ole halukas näyttelyttään, oli myös tämä viimeinen ja ainoa näyttely suloiselle Chichille. Chichin mielestä näyttelyssä oli ihan kivaa ja moni kävi häntä ihastelemassa häkin takana ja taisi parit ylimääräiset rapsutuksetkin saada, kun tarpeeksi kiehnää verkon takana.
Mutta olen sen tainnut useastikin sanoa, etten kasvata varsinaisesti näyttelykissoja. Haluan toki pitää mielessä pyhä birman rotumääritelmän ja miltä birman kuuluu näyttää ja ominaisuudet aina huomioin jalostusyksilöitä valitessa. Suuri luonto näyttelee kuitenkin ratkaisevaa osaa kaikessa, ja joskus syntyy ihan positiivisiä yllätyksiäkin, pentujen ollessa kauniinmpia kuin vanhemmilta odotettiin. Näyttelymenestys on siinä ohessa aina plussaa toki.
