Copyright © 2017 Annemari Rautavesi. All rights reserved.

29/05/2017

23/04/2017

10/03/2017

07/01/2017

29/07/2016

Please reload

Edelliset

Tänä keväänä on näyttelyissä valmistunut kolme kasvattiani champion- tittelille. Annmark Deeva ja siskonsa Diana sekä

Championeja

May 29, 2017

1/1
Please reload

Kiinnitetyt uutiset

Leijona, tiikerit ja prinsessat.

8/4/2016

Aika kuluu nopsaan ja harvemmin kerkiää pennuista suuria luonne-eroja löytämään. Luonteeseen vaikuttaa paljon ne olot, missä pentu kasvaa, erityisesti viikoilla 2-7. Ja mihin ääniin pienet tottuvat. Kuuleman mukaan myös stressisietokyky kehittyy jo hyvin pienellä pennulla. Siksi äkilliset emon poistumiset ja kaikkinaiset kolahdukset ja äänet, koiran haukkuminen, ovat tärkeitä kokemuksia pennuille. Liian hiljaisessa, liian ”helposti” kasvaneet pennut eivät aikuisena kestä paineita tai mitään stressiä. Jokainen pentu on omanlaisensa ja ulkoiset piirteet näkyvät jo nyt. Kuusi pentua kotona on ollut aikamoinen kokemus. Maksimissaan meillä on ollut viisi, joten jo yhden lisäys tuntuu ja näkyy. Syövätkin hurjat jo paljon. Kaupasta saa kantaa lihaa kassikaupalla. Vielä kolmisen viikkoa nämä pienet vipeltävät, löytävät kodin kaikki pienet koloset ja vetelevät tarmokkaasti verhot alas, puhumattakaan aamuyön rallista, jonka tassujen töminään herää väkisinkin. Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa, ja saan taas olla onnellinen, että kaikille on löytynyt hyvältä vaikuttavat kodit!

 

Oli jo pian pentueen syntymän jälkeen varmaa, että Diana jää kotiin kasvamaan ja tulee olemaan tulevaisuuden Annmark linjoissa. Diana on ilmetty isänsä kopio, tyttöversiona. Luonteeltaan lepsu ja rento sylissä ja ilme kuin isällään, silmiä myöten. Emoltaan Diana on perinyt tanakan vartalon ja hyvän koon. 10- viikkoisena Diana painoi jo 1300g. Eipä hän välttämättä mikään huippu yksilö näyttelyissä tule olemaan, mutta kasvatuskissana on toiveeni korkealla. Semmoinen keskivertobirma, jonka voisi yhdistää monen erityyppisen uroksen kanssa.

 

Deeva on saanut lempinimen Diiva tai Pippuri, tyttäreni kutsumana. Deeva on varmaan toistaiseksi, ulkonäöllisesti lupaavin/kaunein kasvattamani birmatyttönen. Onneksi tuleva omistajakin on luvannut häntä näyttelyissä käyttää. Deeva on luonteeltaan hiukan vilkkaampi ja omapäisempi, kuin siskonsa. Ehkä se kilpureiden luonteen säväkkyys näkyy tällä tavalla. Mutta ihan positiivisessa mielessä.

 

Daisy ”Doo”! on rauhallisempi touhuaja ja tulee yllättävän usein polvellekin istumaan ja seuraamaan muiden touhuja. Daisy on kiltti ja perinyt ilmiselvästi äitinsä ilmeen ja silmät! Daisyn tuleva koti on lapsiperheessä ja uskon vahvasti, että häntä tullaan rakastamaan hyvin hyvin paljon! Ihana Daisy sai meillä lempinimen ”Mansikka”, koska on niin syötävän suloinen.

Evan & siskonsa syntyivät viikkoa myöhemmin, mutta ovat hienosti pärjänneet laumassa. Yhdessä vaiheessa Bette olisi halunnut omia kaikki pennut itselleen. Niinpä Vickan eristettiin omien pentujensa kanssa, jotta pienimmät saavat maitoa tarpeeksi. Parin viikon kuluttua kaikki saivat palata yhteen ja pennutkin osasivat ”hyödyntää” kummankin emon maitobaarit.

 

Evan sai lempinimekseen pikku-Leijona. Onhan hän pentulauman ainoa poika. Aikuisena Evanille varmaan tulee komea leijonanharjas, sillä turkki on jo nyt tiheä ja runsas. Poitsu on kyllä ihan tyypillinen kakara, touhukas ja aktiivinen. Mutta kun uni tulee, niin se tulee heti ja Evan nukkuu milloin missäkin, kesken leikin uupuneena. Evan sai jo ihan pienenä ihanan kodin, jossa häntä jo kovin odotellaan!

 

Ellen on pienin koko potraasta, vaan ei suinkaan surkein! Siinä missä Evan on leijona, niin Ellen on pikku-tiikeri. Tytöllä on järjettömän suloinen ilme ja kuvankauniit silmät! Creme-naamiot voivat olla, värinsä puolesta, niin kovin mitättömän näköisiä pentuina, mutta Ellen on hurmannut suloisuudellaan. Ihan jännittää nähdä, mitä tytöstä tulee isona! Ellen pääsee koiran ja kahden kastraattikollin seuraksi, pikku rinsessan elämää viettämään. Eikä Ellen suotta ole tiikerin lempinimeään saanut, niin kovin polleena, kaikki karvat pystyssä, hän yritti kiltille Emmi koirallemme itseään esitellä.

 

Estelle sai nimensä, äitinsä Victorian jalanjäljissä. Estelle on muutenkin, kuin ilmetty äitinsä, mutta sinisenä versiona. Touhukas tytöntyllerö osaa maastoutua pehmolelujen sekaan nukkumaan, lelukoiran ”kainaloon”. Estellekin kiipeää usein syliin. Hänellä on myös hassu tapa kierähtää selälleen, kun silitellään, ja tutkia kaikilla neljällä tassullaan ”kohdetta”. Pikku kuningattaren alku pääsee kotiin, missä hienostuneita tapoja on opettamassa kaksi vanhempaa kissarouvaa. Ja sylin täydeltä paijaavia ihmiskäsiä!

Please reload

Etsi tageilla