Copyright © 2017 Annemari Rautavesi. All rights reserved.

Hei!

Olen Annemari Rautavesi Tampereelta ja kasvatan pyhä birman kissoja pienimuotoisesti kotona.


Ensimmäinen birmani saapui minulle kesäkuussa 2010 Merja Ahlbergin Demian kissalasta. Kissa on nimeltään Demian Olympsche Goud eli kotoisammin Ruusu.

Ruusu tuli meille sijoitukseen. Ihastuin kissaan heti! Pyhä birma rotuna oli ollut haaveeni pitkään. Sopivan rauhallinen, sopivan kokoinen, turkin hoito melko helppoa, aktiivisuuttakin löytyy, mutta ei liikaa, kaikki uusi kiinnostaa, kauppakassia myöten tutkitaan ”uudet lelut”. Birma sopeutuu hyvin kerrostalo elämään ja on helppo kantaa mukana ulkoilemaan (valjaissa).

Ruusu on birmakasvatukseni pohja, ns. kantaemo. Jälkeläisiä on neljästä pentueesta, yhteensä 17 pentua. Itselläni jatkunee kolmesta yksilöstä naaraslinjat: Demian Victoria (1.pentueesta), Annmark Amberline (3.pentueesta) sekä Annmark Beatrice (4.pentueesta).

Birmojen kasvatus ei suinkaan ole helppoa. On niin monta asiaa, jotka kuuluisivat olla kohdillaan; tyyppi, silmät (väri ja malli), pään malli, turkki ja ennenkaikkea sukat ja kiilat.

Eettinen puoli tulee mukaan kuvioihin, kun mietitään siitoskissojen terveyttä. Synnytysten tulisi sujua hyvin, astutusten ongelmitta ja kissojen perusterveys olla kohdillaan. Semmoista kristallipalloa ei tietenkään kellään ole, että näkisi pennusta jo kuinka terveenä se pysyy. Tärkeintä on kuitenkin aina huomioida mahdolliset ongelmat ja sairaudet ja miettiä kissan jatkojalostus-arvoa. Pyrin sydänultraamaan jokaisen kasvatuskissani. Tarttuvat taudit Felv ja FiV testataan säännöllisesti, sekä sienitesti otetaan parisen kertaa vuodessa.

Luonnettakaan ei tule unohtaa, vaikka se ei aina niin yksioikoista ole kissojen kanssa. Kissoilla on luontaisestikin hiukan pidättyväisyyttä, eikä birmastakaan aina saa täydellistä sylikissaa.Tavallisesti birma on kuitenkin todella sosiaalinen ja tulee toimeen niin kissojen, kuin koirien kanssa. Ja mielellään birman kanssa on hyvä ollakin karvainen kaveri, esimerkiksi toinen birma.

Kissani asustavat kotioloissa 6-henkisen perheemme parissa. Pennut sosiaalistuvat hienosti perheen vilskeessä ja koiraankin tottuen.
 

Toisinaan sijoitan lupaavia kasvatukseen sopivia pentuja yhteistyökykyisiin koteihin, jotta kissamäärä kotona ei kasvaisi liian suureksi.

Kasvattajanimeni FI*Annmark on hyväksytty FIFEssä 31.12.2012. Kasvattamani kissat rekisteröidään Suomen kissaliitossa/Fife. Pennut luovutetaan Suomen kissaliiton ja Pyhä birma yhdistyksen sääntöjen mukaan.

Itse olen birmakasvatuksessani alkutaipaleella ja paljon on vielä opittavaa. Rotukissayhdistys PIROKissa (Pirkanmaan rotukissayhd.) olen toiminut hallituksessa vuosien 2014-2016 aikana. Ja seuraan aktiivisesti Pyhä Birman kissa yhdistyksen julkaisuja. Yhdistyksellä on myös melko kattava tietopaketti ja ohjeistusta Kasvatuksen tavoiteohjelmassa. Tietoa täytyy aktiivisesti hakea, erityisesti minua kiinnostaa terveysasiat ja meneillään oleva Hannes Lohen, kissojen geenit -tutkimus.

Jokainen pentueeni on tarkoin harkittu. Mietin ensin, mitä ominaisuuksia naaraani tarvitsisi ja pyrin valitsemaan puutteita täydentävän kollin. Joskaan helppo tehtävä se ei ole, koska leikkaamattomia, siitostasoisia kolleja ei ihan joka ”puussa kasva”. Jokainen uroskissan omistaja, joka pystyy pitämään kollipojan leikkaamatta, edes hetken, ovat kullanarvoisia!