Kasvatus ei ole aina ongelmatonta

Pitkään meni ennenkuin pääsin taas jatkamaan blogia kasvatukseni saralla. Kasvattini Annmark Galene jouduttiin päästämään paremmille metsästysmaille vaikeiden rakennevikojen vuoksi.

Jo syntymästään asti hiukan erikoisesti kävelleellä tyttösellä todettiin polvilumpioiden luksaatio jo pienenä. Nyt oli tarkoitus leikata tyttö ja sitä varten mentiin kissoihin perehtyneen eläinlääkärin vastaanotolle. Tarkoitus oli ottaa röntgenkuvat ja suunnitella leikkaukset. Kuvista ilmeni kuitenkin pahempaa ongelmaa. Lonkkamaljat eivät olleet kehittyneet kunnolla ja kissalla oli lähes sijoiltaan menneet lonkat. Samoin lannerangassa löytyi mutka ja nivelessä rakenteellista vikaa. Siinä eläinlääkärin selittäessä mitä kuvissa näkyy, mieleeni hiipi karmaiseva ajatus, "tähän tarvitaan koko alaselän ja lonkkien proteesia..ja pahaa aavistelin mitä lääkäri sanoisi..." ja lopulta eläinlääkäri sitten sen ääneen sanoi, "....hän suosittelee eutanasiaa", tulevien kärsimysten pois sulkemiseksi. Polvet olisi voinut korjata, mutta lonkkia ja selkää ei. Vaivat vielä yhdessä pahensivat toisiaan.

Siinä oli Galenen viimeinen matka ja tuntui todella oudolta lähteä tyhjä kantokoppa mukanaan kotiin.

Kasvattajana haluan tiedon jakaa. Lonkkavikoja ja selkävaivoja ilmenee birmoillakin. Kissa osaa hyvin "piilotella" vaivojaan. Tämäkin kissa hyppi ja juoksi ja riekkui toisten kissojemme kanssa tämän tästä. Samoin Galene pystyi hyppäämään, melko korkeallekin. Jälkeenpäin mietin, kuinka tämä kaikki on täytynyt tapahtua paljolti pelkästään lihasten varassa.

Ulkonäöllisesti Galene olisi voinut olla kasvatuskissa, mutta toki nämä vaivat sen estivät, vaikka olisi elossa pysynytkin. Luonne oli tavattoman hyvä, sopuisa ja helppo hoitaa.

Galenen sisko Garnette tulee ehkä jatkossa jatkamaan sukua. Sitä ennen siltä varmuuden vuoksi kuvataan lonkat ja selkä.

Vaikka Galene onkin roturisteytysprojektista, ei syytä voida automaattisesti laittaa siihen. Birmoilla on ennen tätäkin ollut lonkka- ja selkävikoja. Niin myös syntyy häntäknikkisiä pentuja, vaikka vanhemmat olisi terveitä. Huonot geenit vain osuu jonkun kohdalle. Jokainen tervekin kissa kantaa perimässään sairauksia aiheuttavia geenejä. Nyt vain on tämän suvun kohdalla parempi seuloa tarkemmin näitä yksilöitä ja jos vaivaa alkaa ilmenemään enemmänkin, olen päättänyt lopettaa kasvattamasta kyseisillä yksilöillä. Ihan yksittäisestä, Galenen tapauksesta, en lopeta, mutta jos tulevilla pennuilla alkaa olemaan vaivoja, niin silloin voi puhua vahvasta perinnöllisestä riskistä. Sen aika näyttää!